Jokihelmisimpukan pelastusoperaatio Mustionjoella

Mustionjoessa elää Suomen eteläisin raakkupopulaatio. Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku voi elää jopa 200-vuotiaaksi. Se kasvaa hitaasti ja lisääntyy verkkaisesti. Mustionjoen raakut eivät ole lisääntyneet enää vuosikymmeniin, sillä niiden elinympäristö Mustionjoessa on voimakkaasti heikentynyt. Mustionjoen raakku on nopeasti häviämässä. Vuonna 2010 niitä oli jäljellä noin 3 000 ja vuonna 2020 enää arviolta 1 100 – 1 200 yksilöä.

Mustionjoen raakun pelastamiseksi on tehty töitä aktiivisesti jo vuodesta 2016. Pelastamisoperaatioon ja Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) tehtyihin toimenpiteisiin voit tutustua tarinakartan avulla.

Mustionjoen raakkujen ja muiden virtavesiriippuvaisten lajien elinympäristön tilaa voidaan parantaa kunnostamalla virtavesiä. Voidakseen hyvin raakut tarvitsevat virtaavaa, puhdasta vettä ja puhtaan sorapohjan. Lisäksi ne tarvitsevat isäntäkaloja, lohia tai taimenia, joiden kiduksissa raakkujen glokidio-toukat kehittyvät pieniksi simpukoiksi ennen kuin pudottautuvat pohjaan kasvamaan. Tästä syystä myös lohikalojen vaellusyhteyksien palauttaminen ja parantaminen on elinarvoisen tärkeää.

Aikuinen raakku on 10–16 cm pitkä ja elää keskimäärin 120-vuotiaaksi. Lisääntymiskykyisiä simpukat ovat vasta noin 15–20 vuoden ikäisinä. Silloin ne ovat noin 5 cm pitkiä. Vanhin tunnettu raakkuyksilö saavutti huikean 280 vuoden iän.

Raakkuja on perinteisesti kartoitettu sukeltamalla tai vesikiikareiden avulla.

”Vihdoin virtaus alkaa kasvaa ja pohja muuttuu sora-pikkukivikko-pohjaksi ja aistit terävöityvät. Nyt voisi odottaa kohtaavansa raakun ja siellä se on, yksinäisenä ja ylväänä kääntyneenä virtaan päin. Poimin isokokoisen vanhuksen varovasti käsiini ja tarkastelen sitä. Tarkkaa ikää on mahdoton sanoa rikkomatta kuorta, mutta vuosirenkaat ovat tiheässä ja yksilö on kookas, 12 cm pitkä. Lasken simpukan varovasti takaisin pohjaan samaan asentoon missä se oli. Tälläkin kerralla löytyi raakkuja, vaikkakin edellistä vähemmän.” Anu Suonpää-Espinola, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n (LUVY) vesistöasiantuntija ja tutkimussukeltaja.

FRESHABIT LIFE IP -hankkeen raakkutoimenpiteet on jaettu välittömiin ja pitkän tähtäimen toimiin. Pitkän tähtäimen suojelutoimilla parannetaan Karjaanjoen vesistön tilaa niin, että jokeen palautettu jokihelmisimpukka menestyy siellä jatkossa ilman ihmisen apua.

Välittömien toimenpiteiden tavoitteena on pelastaa tuhoutumisvaarassa oleva Mustionjoen raakkupopulaatio. Vuonna 2016 aikuisista raakuista yritettiin kerätä glokidio-toukkia, mutta tuloksetta. Myöskään tutkituilta isäntäkaloilta ei löydetty toukkia. Raakkujen huono kunto saattoi olla syy niiden lisääntymättömyyteen.

Raakkujen pelastus- ja kuntoutusoperaatio aloitettiin luomalla uusi simpukkasukupolvi Konneveden tutkimusasemalla, missä niiden kasvatus alkoi laboratorio-oloissa vuonna 2016. Konnevedelle siirrettiin 110 raakkua. Kasvatusaltaissa niiden elinolosuhteita pystytään säätelemään ja riittävä ravinnonsaanti varmistamaan. Jo parin vuoden kuluttua laskettiin ensimmäisiä koeputkipoikasia Mustionjokeen. Nyt niiden selviytymistä luonnonoloissa seurataan jännityksellä.

Suomessa esiintyy useita erilaisia simpukoita, mutta vain Mustionjoesta löytyvät kaikki seitsemän suursimpukkalajiamme.