Jos kaivovesi ei täytä talousveden kriteerejä, mikä neuvoksi?

Kaivovesi ei aina laadultaan vastaa talousvesiasetusten vaatimuksia ja/tai suosituksia. Jotkut poikkeamat, kuten mm. mikrobiologiseen puhtauteen liittyvät, ovat usein hoidettavissa kaivon kunnostuksella ja tarvittaessa desinfioinnilla. Monien muidenkin laatupoikkeamien korjaamiseksi on olemassa erilaisia menetelmiä, kuten ilmastus, suodatus ja käänteisosmoosi.

Rengaskaivon vedenlaatuongelmat

Rengaskaivon tyypillisin ongelma on pintavesien pääsy kaivoon. Pintavedet pitävät sisällään sade- ja sulamisvedet sekä hule- ja muut valumavedet. Kaivon kunnosta, alueesta, maaperästä ja pinnanmuodoista riippuen pintavedet voivat pilata kaivovettä kuljettamalla mukanaan ennen kaikkea mikro-organismeja ja muuta biologista materiaalia (humus) mutta myös kemiallisia pilaaja-aineita, kuten typen yhdisteitä ja maantiesuolaa. Jos pintavesillä on pääsy kaivoon, sinne voi tosi asiassa kulkeutua mitä tahansa sellaisia aineita, joita hulevesissä ja kaivon ympäristössä syystä tai toisesta sattuu olemaan.

Niinpä rengaskaivon vedenlaadusta huolehtimisessa on ensiarvoisen tärkeää katselmoida kaivon kuntoa ja rakenteita vuosittain. On selvää, että kaivon kannen ja kaikkien maanpäällisten osien on oltava ehjiä ja tiiviitä – kannessa ei saa olla edes kärpäsentoukan mentävää aukkoa. Useimmiten pintavesi kuitenkin pääsee kaivoon renkaiden välisten tiivisteiden pettämisen takia sekä roudan liikuteltua renkaita. Sen takia renkaiden asemoituminen ja renkaiden välisten saumojen tarkistaminen ja huoltaminen on tärkeää. Lisäksi täytyy huolehtia rengaskaivon routaeristyksestä, kuten myös siitä, että kaivon ympärillä oleva maa muokataan viettämään kaivolta poispäin.

Muita rengaskaivon tyypillisiä ongelmia ovat korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä happamuus. Rengaskaivojen vesi on usein hieman hapanta, luokkaa pH 6,5. Myös alumiinin määrä voi olla ongelma. Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) julkaisemien kaivotutkimusten (alla linkit) mukaan 11–12 %:ssa rengaskaivoista vesi sisältää reilusti talousvesiasetuksessa suositeltua enimmäispitoisuutta (< 200 µg/L) korkeamman määrän alumiinia.

Porakaivojen vedenlaatuongelmat

Porakaivon rakentamiseen päädytään useimmiten siksi, ettei rengaskaivon rakentaminen ole maaperän laadun ja/tai maakerrosten vähäisyyden takia mahdollista. Kallioon porattavan kaivon tulevaa vedenlaatua on lähes mahdotonta ennustaa.

Syvältä nostettu pohjavesi on vanhaa ja pitkän peruskalliokontaktin takia siinä on pääsääntöisesti pinnallisia pohjavesiä enemmän liuenneita aineita, kuten rautaa, mangaania ja fluoridia. Kallioperän kivilajeista ja porakaivon syvyydestä riippuen pohjavedessä saattaa esiintyä myös arseenia, uraania ja radonia. Varsin yleinen porakaivovesien ongelma on myös vähähappisuus, mikä usein ilmenee tunkkaisena rikkivedyn hajuna.

Hyvin kallioisella alueella, kuten meren rannikoilla ja saaristossa, peruskallioita peittävien maakerrosten paksuudet saattavat olla lähes olemattomia, jolloin myös maaperän pintavesiä suodattava vaikutus voi jäädä ihan mitättömäksi. Jos tällaisessa paikassa vielä itse kallioperäkin sattuu olemaan kovin rikkonainen, saattaa pintavesillä olla jopa poikkeuksellisen esteetön pääsy suoraan pohjaveteen asti. Rannikko- ja saaristoalueilla porakaivon rakentamisen yhtenä todennäköisenä ongelmana on myös riski meriveden sekoittumisesta pohjaveteen.

Porakaivoille on usein rakennettu erillinen huoltokaivo, joka maanpäällisiltä osiltaan saattaa vastata ihan rengaskaivoa. Niinpä sen tiiviydestä on huolehdittava rengaskaivon lailla.

Vedenlaatuongelma osoitettu, mitä seuraavaksi?

Jos kaivovedessä todetaan talousvesikriteerit ylittäviä pitoisuuksia esim. rautaa, mangaania tai vaikkapa fluoridia, kannattaa tuoreiden laboratoriotulosten kanssa olla yhteydessä terveydensuojeluviranomaisiin tai konsultoida suoraan vedenkäsittelylaitteistoja myyviä ja asentavia asiantuntijayrityksiä. Näitä toimijoita löytyy kartaltamme (keltaiset tähdet) toivottavasti tulevaisuudessa enemmänkin. Kaivovedestä tutkittujen aineiden pitoisuuksien kanssa kannattaa hyödyntää myös Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) analyysitulkkia, josta on olemassa sekä tulostettava PDF-versio että sähköinen algoritmiversio. Jälkimmäisessä voi valita aineen, syöttää tutkitun pitoisuuden ja saada tämän perusteella tietoa tilanteesta ja sen vakavuudesta sekä mitä on kenties tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.

Kaivoveden laadun parantamiseksi on olemassa monia kemiallis-fysikaalisia keinoja, kuten ilmastus, alkalointi, desinfiointi, suodatus, imeytys ja ioninvaihto. Näiden toimintaperiaatteisiin sekä tehokkuuteen eri aineiden poistamisessa tarjoavat oivallista tietoa ja ”ensiapua” alla olevat lähteet. Kyseiset infot ovat SYKEn laatimia ja julkaisemia, mutta osa avautuu tässä suoraan selaimeen vesientilan mediakirjastosta.

Jos kaivoveden laatu äkillisesti muuttuu

Säännöllisesti suoritettavien kaivoveden laatututkimusten lisäksi kaivovesi on syytä tutkituttaa aina, jos veden laatu äkillisesti muuttuu. Useimmiten muutoksia havaitaan hajussa, maussa tai värissä. Kaivovesi voi muuttua myös sameaksi.

Tarkoituksenmukaisen tutkimuspaketin valitsemista varten on tärkeää pohtia mahdollisia syitä kaivoveden laadun muuttumiseen. Läheskään aina mitään ilmeistä syytä ei ole tarjolla. Jos sen sijaan kaivon ympäristössä on hiljattain ollut tapahtumia, kuten voimallinen maanmuokkaus tai ‑täyttö, metsähakkuu, ojankaivuu, lannoitus, merkittävä vuoto (jätevesi, öljy tms.), on siitä syytä mainita laboratoriossa vesinäytteen toimittamisen yhteydessä. Jos on tarvetta erikoistutkimuksiin, kuten öljyhiilivedyt ja bensiini, haihtuvat yhdisteet tai vaikkapa torjunta-aineet, näytteet on otettava tietynlaisiin astioihin. Laboratorioon kannattaa olla yhteydessä etukäteen oikeanlaisten astioiden ja näytteenotto-ohjeiden saamiseksi.

Kaivoveden laadun äkillisesti muuttuessa on viisainta olla hetimiten yhteydessä oman kunnan terveydensuojeluviranomaisiin, jotka neuvovat miten tilanteessa tulee toimia.