Metsätalouden vesiensuojelu Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uudenmaan vesistökunnostuskohteet kartalla >>

Suomi on Euroopan metsäisin maa – maapinta-alastamme yli 70 % on metsää. Metsä onkin suomalaisille tärkeä ja osaamme hyödyntää metsiämme monipuolisesti niin virkistyskäytössä kuin taloudellisestikin. Metsäteollisuudella on suuri kansantaloudellinen merkitys.

Kuten kaikki muukin ihmistoiminta, metsätalous aiheuttaa kuormitusta ympäristöön. Metsätalouden tärkeimmät ympäristöhaasteet liittyvät ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Viime aikoina entistä enemmän on kiinnitetty huomiota myös metsätalouden vesistövaikutuksiin: vuonna 2020 julkaistujen päivitettyjen arvioiden mukaan metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta arvioitiin 14 % suuruiseksi ja typpikuormituksesta 12 % suuruiseksi. Metsätalouden vaikutus korostuu erityisesti latvavesissä, joissa maatalouden vaikutus on usein pieni.

Ravinteiden lisäksi metsätaloudesta syntyy myös kiintoaine- ja humuskuormitusta. Sekä mineraaleista että eloperäisestä aineksesta koostuva kiintoaine aiheuttaa vesistöissä liettymistä, minkä lisäksi kiintoaineen eloperäinen aines kuluttaa vesistössä happea hajotessaan. Humus on puolestaan eläin- ja kasviaineksesta peräisin olevaa orgaanista hiiltä, joka esiintyy veteen liuenneena. Humuksen aikaansaama vesien ruskettuminen muuttaa vesiekosysteemien toimintaa, kun pintavesi lämpenee aikaisempaa enemmän ja perustuotanto niukkenee valon vähentyessä. Humuksen mukana vesistöihin voi kulkeutua myös myrkyllistä elohopeaa.

Metsien oikealla käsittelyllä voidaan ehkäistä vesien pilaamista

Metsien oikealla käsittelyllä voidaan vähentää metsätalouden tehostumisen aiheuttamia riskejä vesistöihin, ja usein metsätalouden vesiensuojelukysymykset liittyvätkin ojituksiin. Maamme soista yli puolet (lähes 5 miljoonaa hehtaaria) on ojitettu metsätalouskäyttöön, ja kolmannes maailman kaikista metsäojista on kaivettu Suomeen.

Uusia metsäojituksia ei enää juuri tehdä, mutta nykytiedon valossa ojitus selittää merkittävän osan metsistä tulevasta ravinne- ja orgaanisen hiilen kuormituksesta. Lisäksi toisin kuin aiemmin on oletettu, soilla tehtyjen metsäojitusten vaikutukset eivät pääty 10 vuoden kuluessa, vaan ne kestävät huomattavasti kauemmin tai jäävät jopa pysyviksi. Lisäksi ojitus on vaikuttanut useiden suo- ja vesiympäristössä elävien lajien taantumiseen.

Metsätalouden aiheuttamasta vesistökuormituksesta ja sen vähentämiskeinoista on runsaasti tietoa, mutta niiden toteutuminen käytännössä vaatii edelleen työtä paikallistasolla. Metsätalouden vesiensuojelussa noudatetaan yleisten metsänhoitosuositusten sekä energiapuun korjuun ja suometsien hoitosuositusten ohella metsäsertifioinnin asettamia vaatimuksia. Vesiensuojelu painottuu suosituksissa ja käytännön toimissa erilaisten suojavyöhykkeiden ja vesiensuojelurakenteiden käytön yhdistelmään.

Vesiensuojelurakenteiden avulla on mahdollista vähentää etenkin metsätalouden kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Humuskuormituksen kasvuun sekä sen aiheuttamaan vesien tummumiseen on Suomessa sen sijaan herätty vasta aivan viime vuosina. Tehokkaiksi osoittautuneita menetelmiä humuskuormituksen ehkäisemiseksi ei ole vielä löydetty, jolloin tärkeintä on kuormituksen ennaltaehkäisy.

Merkittävää parannusta metsätalouden vesiensuojelussa onkin saavutettavissa tarkentamalla toimenpiteiden suunnittelua ja harjoittamalla kriittistä tarveharkintaa vesistöjä erityisesti kuormittavissa työlajeissa. Esimerkiksi kunnostusojitusten tarveharkintaan on kehitetty erilaisia työkaluja ojituksen ja taloudellisen hyödyn arvioimiseksi, ja myös varsinaisia työtapoja on mahdollista muokata aiempaa vesistöystävällisemmiksi. Näin tarve investoida erillisiin vesiensuojelurakenteisiin vähenee. Lisäksi etenkin pohjavesi- ja eroosioherkillä alueilla maanmuokkauksen ja ojituksen tarvetta on mahdollista vähentää muun muassa siirtymällä eri-ikäisrakenteiseen eli ns. jatkuvapeitteiseen metsän kasvatukseen. Eri-ikäisrakenteinen metsän kasvatus tuottaa myös mitä luultavammin jaksollista kasvatusta vähemmän humuskuormitusta, sillä havupuuvaltaisilta alueilta hiiltä on havaittu huuhtoutuvan enemmän kuin sekapuustoisilta.

Metsätalousmaiden maanmuokkauksen minimoiminen on hyödyllistä myös elohopean huuhtoutumisen vähentämiseksi. Vesistöjen hyvän kemiallisen tilan tavoitteen saavuttamiseksi elohopean huuhtoutumista on vältettävä. Uudellamaalla erityispiirteenä on myös happamien sulfaattimaiden runsas määrä. Niiden oikeanlainen käsittely maanmuokkaus- ja kuivatustöissä on tärkeää vesistöhaittojen ennaltaehkäisemisessä. Jos metsämaan kunnon ylläpitoon ja hoitoon panostetaan vesiensuojelulliset näkökohdat huomioiden, voidaan turvata puuston kasvu ja samalla metsän tuotto, sekä myös metsien mahdollisuus toimia tehokkaina hiilinieluina.

Tutustu myös Uudenmaan alueella vuonna 2022 päättyneessä Huomio metsien vesienhoitoon -hankkeessa tehtyyn metsätalouden vesiensuojelun tarinakarttaan!

Lisätietoa metsätalouden vesiensuojelusta: