Vesialueiden tilaa voidaan tutkia vedenlaadun lisäksi erilaisten biologisten tutkimusten, kuten pohjaeläintutkimusten avulla. Muutokset vedenlaadussa voivat toisinaan tapahtua päivien tai joskus jopa tuntien sisällä, mutta meren, järven tai virtaveden pohjalla asuvat pohjaeläinyhteisöt ovat verrattain paikallisia ja muutokset niissä tapahtuvat paljon hitaammin.
Osa pohjaeläinlajeista on selvästi toisia herkempiä sietämään esimerkiksi kiintoainekuormitusta tai hapettomia olosuhteita. Näitä lajeja voidaankin pitää ns. indikaattorilajeina, joiden läsnäolo kertoo pohjan hyvästä tilasta. Toisaalta jotkut pohjaeläinlajit hyötyvät siitä, että ne pystyvät sietämään myös vähähappisia olosuhteita. Nämä niin kutsutut tolerantit lajit pärjäävät alueilla, missä muut lajit eivät voisi elää, joten kilpailua mm. ravinnosta on vähemmän.
Pohjaeläinnäytteenotot ajoittuvat yleensä syksyyn. Kentällä pohjaeläinnäytteet säilötään etanoliin, ja varsinainen määritystyö tehdään laboratoriossa. Ennen määritystä pohjaeläimet täytyy vielä poimia mudan tai muun pohja-aineksen joukosta…
Osa pohjaeläimistä on monille tuttuja simpukoita ja äyriäisiä, jotka voi tunnistaa lajilleen ilman mikroskooppiakin. Joukossa on kuitenkin myös paljon pienikokoisempia lajiryhmiä, kuten surviaissääsken toukkia ja monisukasmatoja, joiden lajinmääritys ei onnistu paljaalla silmällä.
– Anne Lehmijoki, vesistöasiantuntija
