Kuva 1: Hanketyöntekijämme Joonas puhdistaa raakkujen pesäkoloja kasvatuslevyllä ja raakkujen keinoemo Konnevedeltä, Hanna Suonia, mittaa jokaisen henkilökohtaisesti.
Karjaanjoen vesistössä, sen alimmaisella jokiosuudella Mustionjoessa, elää Suomen eteläisin jokihelmisimpukan eli raakun populaatio. Karjaanjoen vesistön raakkujen määrä on vähentynyt radikaalisti ja populaation on ennustettu kuolevan pian sukupuuttoon ilman aktiivisia pelastustoimia. Karjaanjoen vesistössä tapahtuvien toimenpiteiden tavoitteena on pelastaa raakku sukupuutolta, sekä parantaa sen elin- ja lisääntymisedellytyksiä. Näitä tavoitteita kohti on edetty osana vuonna 2016 perustettua valtakunnallista Freshabit Life IP -hanketta kartoittamalla raakun nykyiset tunnetut esiintymisalueet, ja siirtämällä raakkuja elpymään kasvatuslaitokseen Konnevedelle. Lisäksi raakuille ja niiden poikasille soveltuvia elinalueita on kartoitettu ja kunnostettu Karjaanjoen vesistöalueella. Merivaelteisten lohikalojen palauttamiseksi Karjaanjoen vesistöön on hankkeessa rakennettu 2 kalatietä Mustionjoen alimpiin voimalaitoksiin. Ylempänä vesistössä on myös rakennettu kalateitä ja siellä on myös valmisteilla suunnitelmia, missä patoja muutetaan luonnonmukaisiksi koskiksi.
Konneveden tutkimusasemalla kuntoutuneet raakut tuottivat ensimmäiset jälkeläiset vuonna 2018 ja toukat kehittyivät vuoden taimenen kidukseen kiinnittyneenä irtautuen pikkusimpukkana keväällä 2019. Pikkusimpukat ovat jatkokasvatuksessa viljelylaitoksilla Norjan Austevollissa sekä Konneveden tutkimusasemalla. Freshabit-hankkeen raakun pelastamistyö on edennyt vaiheeseen, missä kokeillaan Konneveden lemmenloman hedelmien eli pikkuraakkujen jatkokasvatusta kotijoessaan. Kesäkuun puolessavälissä veimme pikkuraakkuja kasvamaan kotijokeensa Mustionjokeen ja vertailun vuoksi myös ylemmäs vesistöön, Vihtijokeen.
Pikkuraakut ovat olleet nyt kuukauden päivät joessa, eräänlaisella reikälevyllä, kukin omassa pienessä yksiössään. Hanketiimimme on käynyt tarkistamassa ja puhdistamassa raakkulevyjä viikottain. Viime viikolla raakunpoikasten kolot kuitenkin tarkistettiin ja asukkaat mitattiin. Mittanaiseksi saimme heidän keinoemonsa Konnevedeltä, Hanna Suonion. Konneveden tutkimusasemalla Hanna vastaa siellä kasvatettavien raakkujen hyvinvoinnista. Ja hyvinhän ne Konnevedellä ovat voineetkin kun nyt tässä vaiheessa projektissa ollaan. Mustionjoella raakkuja tarkastaessamme, iloisena totesimme poikasten säilyneen hengissä ja kasvaneen. Kokoa oli tullut lisää keskimäärin noin 20 % aloituskokoon nähden. Aloituskoko tosin ei järin suuri ollut; pienimmät olivat puolimillimetriä ja suurimmatkin taisivat olla 3 mm kooltaan.
Tästä pelastamistyötä jatketaan raakun jatkokasvatusta jatkaen, elinympäristökunnostuksin ja rakennettujen kalateiden toimivuutta seuraten. Kalatielle ollaankin asentamassa juuri kameraa siellä olleen laskurin lisäksi. Kameran avulla saamme tietoa kalalajeista. Ehkäpä sieltä on myös niitä raakulle elintärkeitä lohia ja taimeniakin jokeen nousemassa. Se onkin sitten toinen tarina se.
– Juha-Pekka Vähä, hankepäällikkö
