Kuva: Virtaamamittausta Porvoon Vekkoskella ADCP-mittauslaitteella talvella 2018.
Virtaamamittaukset ovat osa valtakunnallista hydrologista seurantaa ja niitä tehdään erilaisissa vesitilanteissa tulvista kuiviin kausiin, jotta vesistöjen virtaamista saadaan luotettavaa tietoa hydrologiseen seurannan avuksi, jossa mm. määritetään uoman virtaaman aikasarjoja vedenkorkeushavaintojen perusteella ns. purkautumiskäyrän avulla. Talvisin tietyillä asemilla tehdään virtaamamittauksia jään päältä, koska jää padottaa vettä, eikä purkautumiskäyristä saada näin ollen suoraan oikeita virtaamalukemia. Näillä paikoilla tehdään virtaamahavainnoille ns. jääredukointi jälkeenpäin perustuen mm. talviaikaisiin virtaamamittaustietoihin.
Virtaamamittauksen haasteita talvella
Talvisissa virtaamamittauksissa haasteita tuovat niin jäätilanne itse uomassa kuin ilman lämpötila mittaushetkellä. Leutona talvena ei talvimittauksia välttämättä päästä tekemään, koska uomat eivät vain yksinkertaisesti jäädy joka vuosi eteläisessä Suomessa, kuten kävi talvella 2020. Tänä talvena tilanne näyttääkin paremmalta uomien jäätymisen suhteen ja ensimmäisiä virtaamamittauksia on päästy tekemään jo riittävän jääkannen muodostuttua mittauspaikoille. Jotta saataisiin riittävästi tietoa padotuksen vaikutuksesta, tulisi virtaamamittaus kuitenkin toistaa talven aikana juuri ennen jäiden lähtöä, joka aiheuttaa oman jännityksensä oikean ajankohdan arvioimiseksi. Jäältä tehtävissä mittauksissa on aina kuitenkin ensisijaisesti huomioitava turvallisuustekijät.
Myös ilman lämpötilalla on vaikutusta mittausajankohdan valitsemiseen, koska virtaamamittauksissa käytettävällä ultraäänitutkalla (ADPC), voi olla oma pakkasrajansa, joka saattaa olla hyvinkin pieni, jopa – 5 ⁰C. Perinteisemmällä siivikkomittauksella voidaan mitata kovemmillakin pakkasilla, mutta silloin tulee mahdollisia hidasteita matkaan kun mm. mittaustangon osat alkavat jäätymään. Ja jotta työ ei olisi liian helppoa, on aina varattava matkaan myös varateriä kairaan, koska pienikin jään sisällä oleva kivi terään osuessaan, tekee kairaamisesta hankalaa tai jopa mahdotonta.
– Tiina Asp, vesistöasiantuntija
