Järven virkistyskäyttö on moninaista, nyt kun etenkin ulkoilu luonnossa on lisännyt suosiotaan.
Tänä talvena pakkaset ovat olleet suosiolliset talvikalastajille. Niinpä aloitimme Heparilla katiskapyynnin joulukuussa. Hepari on pieni, hyvin matala ja rehevä järvi Kirkkonummen Kylmälässä. Saaliiksi otamme vain hoitokalastettavia kaloja: särjet, lahnat, pasurit, sorvat, kiisket sitä mukaa kun niitä nousee. Muut kalat palautamme takaisin kasvamaan. Särkikalat liikkuvat ja ruokailevat varsin vähän näin sydäntalvella, järven pohjalla möllöttäminen vaikuttaa sopivan niille. Houkuttimeksi katiskoihin laitamme uudenlaista syöttiä, jonka hajun pitäisi saada juuri särkikaloihin liikettä.
Tehdasvalmisteisen syötin lisäksi aiomme kokeilla oluen valmistuksesta jäävää mäskiä. Katsotaan, kumpi saa suuremman suosion! Mäskiä saamme LUVYn yhteistyötaholta Nummelasta, Kolmen puupään panimon toiminnasta. Saapa nähdä, pitääkö kokeilua vielä tarkentaa, sillä tarjolle voisimme laittaa niin lagerin, pale alen kuin vehnäoluenkin mäskiä, kutakin erikseen.
Jotta katiskojen kokeminen olisi mahdollisimman joutuisaa, olemme peittäneet avannot eristävällä levyllä jäätymisen estämiseksi. Levy ei kestä astumista, joten olemme merkinneet paikat sekä heijastavin aurauskepein että kelluvin verkkomerkein. Aurauskepin sisällä keskellä levyä kulkee katiskasta naru, jossa on mm. pyydyksen omistajan tiedot sekä oma tunnisteemme. Toinen naru on katiskan varsinainen nostonaru, joka sekin on vedetty levyn läpi, jottei se jäädy avannon reunaan kiinni. Kahdella narulla varmistamme, että saamme katiskan ylös, vaikka toinen katkeaisi.
Katiskojen tyhjennys tulee olla ripeää etenkin pakkaskelillä, sillä kalat eivät säily elävinä kylmässä ilmassa. Myös niiden näkökyky kärsii nopeasti. Kalat laitamme järvivedellä täytettyyn astiaan, laskemme ne ja päästämme takaisin veteen. Saaliin tuomme rantaan, kalastajan naapurien lemmikit ovat saaneet saaliista maittavan osansa. Kevättä kohden odotamme saalismäärien nousevan.
Veden vähähappisuus on siis tiedossa, tarkempaa tietoa järven eri osista meillä ei vielä ole. Koska katiskoja on käytössämme kymmenkunta, päätimme niiden kokemisen ohessa tehdä myös veden laadun seurantaa. Mittaamme katiskojen avannoista myös veden happipitoisuuden ja lämpötilan.
Muitakin kalastajia jäällä näkyy liikkuneen, reikien koko viittaa varhaiseen mateen pyyntiin. Reiät sopivat toki pilkkimiseenkin. Särkikalojen pyynti pilkillä on sekin keino parantaa järven kalaston rakennetta ja sitä kautta veden laatua.
Talvikalastajan työympäristönä Hepari on varsin miellyttävä, kotiin täältä ei tee heti mieli. Paikallisin voimin on jäälle tehty sekä hiihtolatu että aurattu ura muulle ulkoilulle. Kävely ja potkukelkkailu sujuvat hyvin, sen sijaan luistelu voi olla haasteellista jäälle nousevan veden vuoksi, joka taas jäätyessään jättää epätasaisen pinnan. Kylpylätunnelmaa tuovat kuusi vettä pulputtavaa ilmastinta, joiden avulla pyritään saamaan lisää happea veteen ja erityisesti järven pohjalle. Hapettaminen voisi olla hyödyllistä kaloille erityisesti syvänteissä, joihin ne tapaavat parveutua ja jotka ensimmäisenä kärsivät hapenpuutteesta. Jäällä liikkuessa on hyvä muistaa, että ilmastimien käyttö voi haurastuttaa jäätä kymmenien metrien etäisyydellä aukon reunasta.
Kylmät pakkaspäivät saavat rantojen lehtipuut kauniiseen kuuraan, niin ettei kylmäkään varsin tunnu. Pikkulintuja pyrähtelee puusta toiseen viserrellen. Onhan Hepari linnustollisesti arvokas alue ja siksi rauhoitettu. Jään päälle kertynyt lumi tarjoaa mahdollisuuden eläinten jälkien tunnistukseen, oma harrastuksensa on eläinten jätösten tunnistaminen. Näistä harmillisin on supikoiran läsnäolo, haitallisena vieraslajina sen pyynti olisi aiheellista. Havaintoja supikoirista ja muista vieraslajeista voi kirjata kansalliseen vieraslajiportaaliin.
Kalastus vaikuttaa järven ravintoverkkoon
Hepari on Siuntionjoen vesistön kolmesta haarasta itäisimmän latvavesi. LUVYn koordinoimassa Länsi-Uudenmaan hoitokalastuksen tehostamishankkeessa (2020−2023) toteutetaan Heparilla kolmivuotinen tehokalastusvaihe. Sen avulla pyritään muuttamaan kalaston ja sitä kautta ravintoverkon rakennetta särkikalojen pyynnillä. Särkikalat ravitsevat itseään eläinplanktonilla, joka puolestaan syö kasviplanktonia. Heparilla eläinplanktonin määrä ja lajirakenne on niukka, jolloin veteen kertyy kasviplanktonia ja pohjasedimenttiin rehevöittävää kasvijätettä liiankin kanssa. Särkikalat myös tonkivat ahkerasti järven pohjaa sieltä ravintoa etsiessään, jolloin sinne vajonneet ravinteet nousevat veteen käytettäväksi.
Heparin kunnostussuunnitelma on laadittu LUVYn koordinoimassa Elinvoimainen ja esteetön Siuntionjoki 2030 -hankkeessa. Laadintaa edeltäneissä mittauksissa todettiin järven rehevöitymisen aiheuttaneen happikatoa, joka puolestaan heikentää mm. kalojen elinolosuhteita. Särkikalat pärjäävät kyllä heikommallakin hapella, mutta mm. hauet, ahvenet ja kuhat kaikkoavat hapen vähetessä. Petokaloja taas tarvitaan syömään särkikaloja, muuten niiden määrä runsastuu entisestään. Meillä on käsillä oravanpyörä, jossa virkistyskalastuskin kärsii.
Hoitokalastuksella pitkäkestoisia tuloksia voidaan saada vasta kun järven ulkoista ravinnekuormitusta on saatu vähennettyä riittävästi. Yksi keino ovat erilaiset rakenteet kuten valuma-alueen kosteikot, joihin ravinteet laskeutuvat ennen avovettä. Viimeisin tällainen on vuonna 2021 uudistettu Tammenojan kosteikko Heparin pohjoispäässä. Pelkkä uusien kosteikoiden rakentaminen ei riitä, sillä kosteikotkin vaativat hoitoa. Heparin ulkoista ravinnekuormitusta on tarpeen vähentää edelleen, jos järven hoidon kustannuksiin halutaan vaikuttaa.
Järven kunnostukseen kuuluu toki muutakin kuin tehokalastus ja rahoituksen niin salliessa sitä seuraava hoitokalastus. Tavoitteena on niin järven ekologisen tilan kuin virkistyskäytön mahdollisuuksien parantaminen. Heparin kunnostus on ensisijaista, sillä Siuntionjoen vesistön latvavetenä sen ravinnekuorma kulkee Roonanojaa pitkin eteenpäin. Järven kunnostus on osa Siuntionjoki 2030 -vision toimenpiteitä. Vision voimin on tarkoitus vuoteen 2030 mennessä saada esteetön ja elinvoimainen Siuntionjoki aina täältä latvavesiltä Pikkalanlahdelle asti.
– Tiina Tikkanen, projektityöntekijä
