Sinilevä keppitesti (LUVY / Heidi Tanttu)
Sinilevät eli syanobakteerit ovat mikroskooppisia kasvien tavoin yhteyttäviä eliöitä, joita esiintyy vesistöissä luontaisesti. Rehevöityminen ja lämpimät säät kuitenkin edesauttavat sinilevien runsastumista, mikä voi aiheuttaa veden virkistys- ja talouskäyttöä haittaavia massaesiintymiä eli leväkukintoja. Osa sinilevistä on myrkyllisiä.
Vähäisissä sinileväesiintymissä vedessä näkyy pieniä yksittäisiä sinivihreitä tai kellertäviä leväpartikkeleita. Runsaammissa esiintymissä sinilevä usein muodostaa veden pinnalle vihertävän lautan tai kalvon. Keväällä ja alkukesällä esiintyvät siitepölykertymät muistuttavat ulkonäöltään sinilevälauttoja, mutta sinilevät yleensä runsastuvat hieman myöhemmin kesällä. Sinileväesiintymän voi yrittää tunnistaa keppitestin tai lasitestin avulla. Keppitestissä levämassaa kosketetaan kepillä tai tikulla, jolloin sinilevä yleensä hajaantuu veteen hiukkasiksi, kun taas esimerkiksi rihmamaiset viherlevät tarttuvat kiinni keppiin. Lasitestissä leväistä vettä otetaan läpinäkyvään lasipurkkiin. Jos vihertävät leväpartikkelit ovat tunnin kuluttua nousseet purkissa olevan veden pintaan, ne ovat todennäköisesti sinilevää. Sinilevän esiintymisrunsautta vedessä arvioidaan silmämääräisesti asteikolla 0 (ei sinilevää) – 3 (erittäin runsaasti sinilevää).
Suomen järvien ja Itämeren sinilevätilannetta seurataan kesäisin valtakunnallisesti Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten, kuntien ja vapaaehtoisten toteuttamalla seurannalla. Myös LUVY osallistuu seuraamalla Lohjanjärven sinilevätilannetta viikoittain Aurlahden havaintopaikalla. Lisätietoja valtakunnallisesta sinileväseurannasta löytyy Järviwikistä
– Heidi Tanttu, vesistöasiantuntija
