Hartialukkoluun avulla selvitetään kalan ikä. (LUVY / Salla Heikkinen)
Monen ensimmäinen mielikuva hoitokalastuksesta on satojen, jopa tuhansien kilojen päivittäiset nuotta- ja rysäsaaliit. Tuostakin saaliista on petokalat poikasia myöten palautettava takaisin veteen mahdollisimman tarkasti. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä (LUVY) hoitokalastaja saa ajoittain paneutua kalanpoikasiakin pienempiin yksityiskohtiin.
Kun hoitokalastaja aloittaa puheen hartialukkoluusta, ei tämä välttämättä tarkoita tarvetta fysioterapiaan. Kiinnostus kuuloluuhun ei aiheuta huolta kuulokyvyn alentumisesta. Mistä sitten on kyse?
Voimme lisätä merkittävästi hoitokalastuksen kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta, mikäli onnistumme poistamaan särkikaloja kalastosta ennen niiden sukukypsyyttä. Kalojen sukukypsyyden saavuttaminen riippuu puolestaan monesta tekijästä. Yksin fyysinen kasvu samallakin kalalajilla vaihtelee mm. ravitsemusolosuhteiden ja lämpötilan mukaan vesistöittäin. Meidän tulisi tietää, minkä ikäisenä ja kokoisena hoitokalastettavat kalalajit tulevat sukukypsiksi. Sen jälkeen voidaan valita sopiva pyyntimenetelmä, -ajankohta ja -paikka. Pyydyksen silmäkoko vaikuttaa suuresti siihen, minkäkokoista kalaa saamme saaliiksi.
Kalojen iänmääritys on tarkkaa työtä
Siuntionjoki 2030 -vision toimeenpanossa LUVY kumppaneineen pyrkii parantamaan koko Siuntionjoen vesistön tilaa. Vihdin Enäjärvi ja Poikkipuoliainen ovat vesistön latvavesiä, jotka Hulttilanoja yhdistää. Hoitokalastuksen tehostamishankkeessa pyrimme selvittämään kummankin järven särkikalojen (särki, lahna ja pasuri) sukukypsyysikää. Tätä varten pyydämme kaloja kummastakin järvestä tutkimuskäyttöön. Kalat pakastetaan pakattuina kokoluokittain ja pyyntipaikoittain. Kutakin kokoluokkaa pyrimme saamaan riittävästi, jotta tutkimustuloksista tulee luotettavia.
Enäjärvellä helmikuussa toteutettu kymmenen päivän talvinuottaus antoi runsaasti kalaa aineistoon. Poikkipuoliaisella teimme pyyntiä katiskoilla jään alta, lisäksi saamme kalaa paikalliselta vapaa-ajan verkkokalastajalta. Kaikkeen talviaikaiseen kalastukseen vaikuttaa merkittävästi talven jääolosuhteet. Järvet saivat kattavan jääpeitteen hyvin aikaisin, jolloin tuuli ei ole päässyt vesiä sekoittamaan. Näin happipitoinen vesi ei ole liikkunut järvien pohjakerroksiin. Läntisen Uudenmaan järviä ja niiden kalastoa koettelee happikato, josta olemme jo seurauksia nähneet. Kalat eivät tavanomaiseen tapaansa keräydy parviin, vaan etsivät pitkin järveä hapekasta vettä. Kalojen löytäminen ja pyynti vaikeutuvat merkittävästi. Myös kalakuolemia olemme tavanneet. Jäiden lähdön jälkeen näemme kalakuolemien laajuuden, jos ja kun kuolleet kalat nousevat pohjasta pintavesiin ja rannoille.
Kun tutkimusaineisto alkaa olla kasassa, alkaa pienipiirteinen työ. Jokaisesta aineiston kalasta mitataan pituus ja paino, tarkistetaan sukukypsyys ja sukukypsien kalojen sukupuoli. Kaloista irrotetaan kuuloluita, hartialukkoluut ja n. 25 suomua. Kuuloluut ja suomut pyyhitään puhtaiksi ja hartialukkoluut keitetään. Näytteiden annetaan kuivua suomupusseissa varsinaista tutkimusta varten. Kaikki nämä tiedot kerätään tutkimuspäiväkirjaan, johon kirjataan myös jokaisen kalan pyyntipaikka ja -väline. Luihin ja suomuihin kasvaa vuosirenkaita, joita tutkimalla voi laskea kalan iän. Koska renkaiden havaitseminen ja laskeminen ovat varsin tarkkuutta vaativaa työtä, tehdään ikämäärittely suomuista ja hartialukkoluista. Nykyään särkikaloilla hartialukkoluuta käytetään iänmäärityksessä ja kuuloluusta voidaan varmistaa tarvittaessa kalan ikä.
Merkintätutkimus selvittää kalojen liikkeitä
Kalat liikkuvat vesistöstä toiseen, vaikka mitään säännönmukaisuutta siihen emme aina tiedä. Kutuaika toki on merkittävä syy kalojen liikkumiselle, samoin ravinnon etsintä kalakantojen runsastuessa ja kilpailun lisääntyessä. Mikäli kalat liikkuvat kahden hoitokalastetun järven välillä, tulisi poistopyynnissä tämäkin huomioida. Muutoin riskinä on, että yhden järven hoitokalastus luo entistäkin paremmat olosuhteet kalojen määrän kasvulle toisella järvellä kilpailun vähentyessä. Siinä avuksi voi tulla pyynti järvet yhdistävällä joella tai purolla. Tällöin paikallisten asukkaiden havainnot kalojen liikkumisesta ovat hoitokalastuksen suunnittelussa ja ajoituksessa tärkeitä.
Kalojen liikkumista Enäjärven ja Poikkipuoliaisen välillä selvitämme kalojen merkintätutkimuksella. Kevään edetessä pyydämme edelleen särkeä, lahnaa ja pasuria kummastakin järvestä. Kaloja merkitsemme selkäevän taakse laitettavalla T-kalamerkillä yhteensä 2 000 kappaletta niiden määrällisessä suhteessa. Määrälliset suhteet tiedämme koeverkkokalastusten tuloksista. Ennen merkin laittoa kala ”nukutetaan” mahdollisten haittavaikutusten vähentämiseksi.
Tietoa merkittyjen kalojen liikkeistä odotamme hoitokalastusta tekeviltä kumppaneiltamme sekä vapaa-ajan kalastajilta. Pyyntiä kahdella järvellä tulemme tekemään itsekin. Samalla selvitämme, ovatko järvien särkikalakannat samaa sukua ja perhettä vai ovatko ne kehittyneet erillään toisistaan.
Merkintätutkimuksia Suomessa koordinoi Luonnonvarakeskus (LUKE). Kun tapaat merkityn kalan, ota talteen merkissä olevat tiedot vaikka valokuvalla. Jos vapautat kalan, se saattaa tulla saaliiksi toisenkin kerran. Jos ei sinulle, niin toiselle onnekkaalle. Kun toimitat merkityn kalan tiedot LUKElle, saat siitä viiden euron palkkion ja autat tutkimusta ja hoitokalastuksen toteutusta jatkossa. Saat myös tiedon kalan merkintäpaikasta ja -ajankohdasta.
Varsinaisen aineiston käsittelyn ja tutkimuksen tekee Salla Heikkinen opinnäytetyönään Jyväskylän yliopiston akvaattisten tieteiden opintoina. Vain tutkittuun ja testattuun tietoon pohjautuvalla toiminnalla voimme saada pitkäaikaisia ja kestäviä tuloksia aikaiseksi.
– Tiina Tikkanen, projektityöntekijä
