Keväällä puroissa virtaavat vedet ja nukkuvasta maasta puskee elämää kiihtyvällä vauhdilla. Moni haaveilee kesästä loman merkeissä, ja aurinkoisista päivistä kenties mökillä järven tai meren rannalla. Biologille kesäaika voi kuitenkin olla myös aika kiireistä aikaa kenttätöiden osalta. Kenttäpäivät venyvät helposti tavallista pidemmiksi, ja lisäksi ne ovat toimistotyötä fyysisempiä. Kenttäpäivien jälkeen on usein ihan puhki jo pelkästä raittiin ilman myrkytyksestä ja jos auringolta tai sateelta ei ole suojautunut riittävästi, niin silläkin on seurauksensa… Kaikesta huolimatta kenttätyö on monelle työn suola ja syy sille, miksi alalle on joskus halunnut hakeutua.
Kentällä tapahtuu aina jotain odottamatonta. Monesti näkee eläin- tai kasvilajeja, joita ei ole aiemmin nähnyt itse luonnossa, vaan ainoastaan lukenut tai kuullut niistä. Viime kesänä törmäsin hassuihin möhkäleisiin kasvillisuuskartoituksen ohessa. Etsin heitettävällä haralla vesikasveja järven pohjasta ja tunsin, että pohjalla oli kovia muhkuroita pehmeämmän pohja-aineksen päällä. Arvelin niiden olevan simpukoita, joita olimme tavanneet jo muilla havaintopaikoilla, sillä ihan kiviltä ne eivät painonsa puolesta tuntuneet. Kun sain möhkäleet ylös, ne paljastuivatkin minulle täysin uudeksi tuttavuudeksi: järvimalmiksi.
Järvimalmi, eli limoniitti, on rautamalmia, jota esiintyy lähinnä Sisä- ja Itä-Suomen hiekka- ja moreenipitoisissa järvissä. (Tämä auttaakin selittämään sen, miksi minä en ollut niihin aiemmin törmännyt…). Järvimalmia tai soilta saatavaa suomalmia on sulatettu masuuneissa raudan rikastamiseksi ja saadusta raudasta on taottu käyttöesineitä etenkin 1800-luvulla. Ilmeisesti järvimalmin sisältämä fosforihappo teki järvimalmista tehdystä raudasta kuitenkin helposti murenevaa. Tämän vuoksi järvimalmi ei ollut yhtä arvokasta kuin esimerkiksi Ruotsista saatava vuorimalmi, mutta paikallisesti sen merkitys saattoi kuitenkin olla suuri. Ensi kesäksi on jo tiedossa useampia kenttäprojekteja, joita odotan jo innolla. Lomailla voi sitten tylsempinä aikoina…
– Anne Lehmijoki, vesistöasiantuntija
