Kasvillisuus tarvitsee vettä – ja päinvastoin!

Minne sadevesi ja kaikki muukin maan pinnalla kuljeksiva vesi on matkalla? Se on pikkuhiljaa hakeutumassa johonkin suurempaan vesistöön: ojaan, järveen, jokeen, mereen, pohjaveteen. Mitä voimme tehdä, jotta vesi ei kuljeta mukanaan irrallista maa-ainesta, ravinteita ja haitta-aineita? Yksi avaintekijöistä näiden pidättämisessä on runsas, monipuolinen ja kerroksellinen kasvillisuus.

Vesistöystävällinen puutarhanhoitaja välttää rantatontillaan suuria nurmikkopinta-aloja, sillä nurmikko imee jo lähtökohtaisesti huonommin vettä kuin runsas monikerroksinen kasvillisuus, johon kuuluvat myös puut ja pensaat. Nurmikolla on myös ajan myötä taipumus tiivistyä, minkä seurauksena se pidättää vettä aina vain heikommin. Tasaisella rantatontilla (1) lyhyeksi leikattua nurmikkoa voi toki olla enemmän kuin rantaa kohti jyrkästi viettävällä tontilla, ja kapeahko kaistale voi hyvin ulottua jopa rantaan asti. Sekä tasaisella että jyrkällä tontilla kannattaa pyrkiä siihen, että mahdollisimman suuri osa rannasta on kasvillisuudeltaan luonnontilaista.

Jyrkällä tontilla (2) vettä hyvin imevien puiden ja pensaiden ensimmäinen vyöhyke tulisi sijoittaa jo hyvän matkaa ennen rantaa tai kauttaaltaan pitkin tonttia, ja tasaiseen tonttiin verrattuna kaikkea olisi hyvä olla enemmän eli tiheämmin, kerroksellisemmin, monipuolisemmin, runsaammin. Veden pidättymisen ja suodattumisen ohella kasvien runsas juuristoverkko sitoo viettävän maan paikoilleen vähentäen irrallisen maa-aineksen kulkeutumista vesistöön. Jyrkällä tontilla rantaan kulkeminen voidaan toteuttaa esim. suuriaskelmaisilla imeytysportailla, joissa askelmakehikot on täytetty soralla. Rankkasateen aiheuttaman pintavalunnan kulkeutumista vesistöön voidaan ehkäistä ja viivyttää esimerkiksi rannan suuntaisesti (viettävyyskulman vastaisesti) rakennetulla kapeahkolla imeytyskaivannolla, joka on täytetty karkealla soralla. Imeytyskaivannon rakentamisesta kiinnostuneen kannattaa olla yhteydessä esim. kuntansa hulevesiasiantuntijaan.

Yllä olevat karkeat havainnekuvat on piirtänyt Outi Immonen mukaillen Yhdysvaltojen Vermontissa laaditun ”A Guide to Healthy Lakes Using Lakeshore Landscaping” -oppaan tonttipiirroksia. Opas on erinomainen lisätietolähde kaikille asiasta kiinnostuneille, kunhan pidetään mielessä, että kaikkialla suositellaan kotoperäistä kasvillisuutta, joka eri maanosissa ja leveysasteilla poikkeaa luonnollisesti toisistaan. Vinkkien soveltamisessa ja kasvien valinnassa kannattaa konsultoida taimitarhoja.

Kasvillisuuden valinta vesistöystävälliseen puutarhaan

  1. Istuta erilaisia kasveja: maanpeittokasveja, ruohoja, perennoja, pensaita ja puita. Vesiensuojelu- ja monimuotoisuusvaikutukset tehostuvat, kun lajisto on monipuolista.
  2. Huomioi kasvivalinnoissa paitsi kasvien valon ja kosteuden tarve myös kasvuvyöhyke sekä maaperän laatu.
  3. Vältä istuttamasta suoriin riveihin ja pyri luonnonmukaiseen asetteluun, jossa jää tilaa uudelle kasvulle.
  4. Suosi kotoperäisiä kasvilajeja, sillä ne ovat sopeutuneet vallitseviin sääoloihin ja tukevat eliöstön monimuotoisuutta. Vältä vieraslajeja tai voimakkaasti leviäviä lajeja. Yleistä tietoa vieraslajeista, vieraslajilista, sekä miten käsitellä puutarhajätettä oikein niin että puutarhakasvit eivät leviä luontoon, löydät Vieraslajit.fi-sivustolta.
  5. Kasvien istuttamisen sijaan voi harkita myös luonnollista kasvittumista, jota voi parantaa kylvämällä ja kitkemällä tavoitellen lajistoon esimerkiksi luhtalemmikkejä, rantakukkaa ja kurjenmiekkoja. Luonnossa rauhoitettuja lajeja ei saa siirtää eikä edes niiden siemeniä saa poimia.

Puu-, pensas-, perenna- ja heinälajeja on runsas määrä. Vesistöystävällisen puutarhan kulmakiviä ovat oikein valitut ja sijoitetut kasvit. Lähtökohtaisesti luonnonmukaisten hulevesien käsittelyalueiden kasveiksi soveltuvat suomalaiset luonnonkasvilajit.

Hyvin valmisteltu kasvualusta on kasvien menestymisen kannalta tärkeä. Maan on oltava kuohkeaa ja kasveille sopivaa. Läpäisevä kasvualusta mahdollistaa sen, että kasvien juuret saavat happea ja kasvavat nopeasti syvälle kasvualustan huokostilavuuden ansiosta. Kasvin vaatiessa kosteat olosuhteet, istuta se rannan läheisyyteen tai painanteeseen. Korkeille, nopeasti kuivahtaville paikoille voi puolestaan istuttaa kasveja, jotka sietävät kuivaakin maaperää. Paljaiden, erodoituneiden ja/tai viettävien alueiden maaperä kaipaa katetta, kompostimuhevoitusta sekä kasveja, jotka leviävät tehokkaasti.

Kuntaliiton hulevesioppaassa on listattuna biopidätysalueille soveltuvia ja kosteuden vaihtelua sietäviä lajeja. Näitä ovat mm. pajut (Salix) ja lepät (Alnus), rentukka (Caltha palustris), keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja rantakukka (Lythrum salicaria).

Hulevesialueiden ja -aiheiden, kuten sadepuutarhat ja muut imeytyspainanteet, kasvillisuuden valinnasta on tehty Luonnonvarakeskuksen Hulekas-projektissa ”Luonnonkasvit ja biohiili hulevesien hallinnassa” -loppuraportti. Loppuraportissa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kylvöön ja sen ajankohtaan, pajun käyttöön sekä sivuilla 116–128 esitettyihin hulevesien hallintaan soveltuviin kasvilajeihin. Hulevesien hallintaan soveltuvia kasveja pohtivan kannattaa tutustua myös Niina Lehtosen opinnäytetyöhön ”Sadepuutarha hulevesien hallinnan apuna” (HAMK, 2016). Työn liitteessä 6 (s. 58–70) listataan koko joukko kasveja kasvuolosuhdevaatimuksineen.

Kasvilajeja hulevesien hallintaan

Kasvillisuus haitta-aineiden sitojana

Jotkut kasvilajit ovat huomattavasti tehokkaampia kuin toiset hulevesien haitta-aineiden sitomisessa, mutta lajeista on vielä hyvin vähän tietoa. Esimerkiksi sarojen ja vihvilöiden tiedetään olevan tehokkaita, mutta muita vastaavia lajeja on varmasti olemassa. Asiaa on tutkittu Suomessa hyvin vähän, joten mitään varsinaisia listauksia Suomen kasvilajeista ei ole tarjolla. Aihetta käsitellään jo mainitun Luke-raportin sivulla. Asiasta kiinnostunut löytää kohdat parhaiten hakusanalla ”haitta-aine”. Kuntaliiton hulevesioppaan mukaan parhaat puhdistustulokset saavutetaan voimakkaasti leviävillä lajeilla, kuten järviruoko, järvikaisla ja osmankäämit sekä puuvartisista pajut. On kuitenkin huomioitava, että pajut eivät sovi istutettaviksi salaojien läheisyyteen, sillä niiden juuret voivat hakea kosteutta ja aiheuttaa tukoksia salaojitusputkistoon.

Nurmikko ei joka paikkaan kuulu – vältä suuria nurmipinta-aloja

Hyvin hoidetulla ja hyväkuntoisella nurmikolla on paikkansa, mutta sadevesien hallinnan ja vesiensuojelun kannalta maltti on valttia tässäkin asiassa. Suuria nurmipinta-aloja kannattaa välttää, sillä nurmikko on monotoninen ja muuttuu tiivistyessään helposti vettä huonosti läpäiseväksi. Vain erittäin hyväkuntoinen ja karikepitoinen nurmi imee sekä pidättää edes kohtuullisesti vettä.

Jos nurmikkoa kuitenkin haluataan, sitä kannattaa kylvää maltillisesti ja vain paikkoihin, joissa se todella viihtyy. Nurmikon kunnosta tulee huolehtia, jotta se kasvattaa mahdollisimman kattavan ja tuuhean juuriston. Paksu, hyväkuntoinen, ilmavajuurinen nurmikko imee ja suodattaa luonnollisesti paremmin kuin harva, kitukasvuinen ja tiivistynyt. Ruohonleikkuusta syntyvä nurmisilppu on erinomaista lannoitetta, joten se kannattaa jättää niille sijoilleen eikä haravoida pois.

Nurmikon ilmastus

Nurmikon vedenimemiskykyä kannattaa kohentaa säännöllisellä ilmastuksella, jossa maa-ainesta kairataan ulos sieltä täältä. Toimenpiteen toistotarpeen määrittelee nurmen alla olevan maaperän tyyppi. Siinä missä hiekkaiselle maalle riittää muutamien vuosien välein tapahtuva ilmastus, vaatii savinen maa jokavuotisen operaation. Tunne tai selvitä tonttisi maaperän koostumus ja tiedustele tarkempaa ohjeistusta taimitarhoilta.

Voisiko sinulla olla viherkatto?

Viherkatto on varsin esteettinen keino hulevesien hillitsemisen ja hallitsemisen ratkaisuvalikoimassa. Toimintajatus on siinä, että sadevesi, jonka viherkatto imee ja/tai haihduttaa, ei koskaan päädy maan kamaralle hulevedeksi. Viherkatto siis vähentää varsinaisen hoideltavan huleveden määrää. On selvää, ettei viherkatto ole hulevesien suhteen yksistään riittävän tehokas hallintakeino, mutta sen tarjoamat lisähyödyt tekevät siitä yhden varteenotettavan vaihtoehdon . Viherkattojen kasvillisuus viilentää rakennusta kesäisin sekä toimii lisäeristeenä talvisin. Tasakatto voi olla oiva sijoituspaikka jopa kattopuutarhalle.

Lisätietoa viherkatoista: