Lähteet ja lähteiköt Länsi-Uudellamaalla

Lähteet muodostuvat alueille, joissa pohjaveden pinta on maanpinnan tasolla. Purkautumistavan mukaan lähteet voidaan jakaa purolähteisiin (puro saa alkunsa lähteensilmästä), allikkolähteisiin (lähteen pulppuamiskohtaan muodostuu allas) ja tihkupintoihin. Useisiin järviin ja jokiin purkautuu pohjavesiä pintavesivaluman lisäksi. Tihkupinnoilla ei yleensä ole vettä näkyvissä, vaan lähellä maanpintaa oleva pohjavesi saa aikaan alueelle kostean maanpinnan ja lähdetyypillisen kasvillisuuden. Elinympäristönä lähteet ovat vakaita, sillä pohjaveden lämpötila pysyy läpi vuoden tasaisen viileänä. Kasvuympäristönä ne ovat mielenkiintoinen pienvesiympäristö, missä vesi ja ympäröivä maa-alue ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa. Lähteissä voi elää hyvin monipuolinen eliöstö, sillä siellä voi esiintyä niin seisovien kuin virtavesien eliöstöä sekä terrestrisiä eliöitä. Lähteiden reunamilla kasvaa yleisesti pienpiirteisesti ja vaihtelevasti rehevän korven ja luhtien kasvillisuutta. Ympäristönä lähteet ovat roudattomia ja pienilmastoltaan ympäristöstään poikkeavia. Luonnontilaiset lähteet ovat Suomessa harvinaisia ja suuri osa (Etelä-Suomessa jopa 90 %) pienistä lähteistä ja tihkupinnoista on jo muutettu tai tuhoutunut rakentamisen ja metsänhoitotoimenpiteiden takia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee pohjavesialueen, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (=lähteet) omaan E-luokkaan.