On kesäkuun alun tiistaipäivä. Auringon säteet lämmittävät, vieno tuuli saa vedenpinnan väreilemään ja aallot liplattavat. On siis aika työntää vene Hiidenveden vesille. Toukokuun uutiskirjeessä kerrottiin hauen tilanteesta ja merkityksestä Hiidenvedellä sekä hauenpoikasten kartoitusmenetelmistä. Nyt olisi tiedossa katsaus kulissien taakse eli kertomus maastopäivästä hauenpoikasia kartoittamassa.
Vene suunnataan ensimmäiseen kartoituspaikkaan. Rannalla on jonkin verran isosorsimokasvustoa, mutta myös muuta kasvillisuutta esiintyy. Kun vene on saatu rannalle, tarkastetaan syvyys sekä onko pohja kuinka upottava. Vettä on noin metrin verran ja pohjakin tuntuu tukevalta – haavi käteen ja rantaveteen. Pelastautumispuku tekee kahlaamisesta mahdollista kastumatta, ainakin, jos puku on kunnolla kiinni eikä kompuroi liikaa vedessä. Kartoituksissa on mukana vähintään kaksi henkilöä, joista toinen tekee haavilla tarvittavat nostot sekä ilmoittaa havaittujen hauenpoikasten määrän. Toinen ottaa veneessä happi- ja lämpötilamittaukset sekä toimii kirjurina.
Kartoitus etenee hyvin. Muutamat hauenpoikaset havaitaan eikä liikkuminenkaan ole kovin haastavaa. Upottava pohja tuo nimittäin omat haasteensa liikkumisen suhteen ja allekirjoittaneella on jo muutamat kokemukset siitä, kun jalat menevät polvia myöten mutaan. Tämä kohde on kuitenkin nopeasti kartoitettu ja voidaan siirtyä seuraavaan kohteeseen.
Toinen kohde näyttää hyvin isosorsimovaltaiselta ja onkin muodostanut laajan mattomaisen kasvuston niin ettei rantaakaan näe kunnolla. Vene parkkeerataan maton reunalle ja tovi pohditaan kannattaako lähteä yrittämään kartoitusta. Hieman uhmakkaana kuitenkin sinne on päästävä – ei siinä vettä ole kuitenkaan niin paljoa ja isosorsimomatto tuntuu kantavalta.
Kasvusto estää toki uppoamasta kokonaan, mutta antaa sen verran periksi, että vesi ulottuu yli polvien. Muutaman haavinoston jälkeen voikin todeta, että tässä ei kannata lähteä sen enempää kartoittamaan. Tiivis isosorsimomatto on hankala kävellä sekä haavia. Lisäksi happipitoisuus on olematonta orgaanisen aineksen hajoamisen seurauksena. Veneeseen nouseminen ei kuitenkaan käy niin näppärästi upottavan maton ja ei niin vahvojen ylävartalon lihasten vuoksi. Muutamien yritysten jälkeen allekirjoittanut saadaan kuitenkin kiskottua veneeseen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun veneeseen nouseminen ei ole mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Maastopäivien aikana on myös testattu kuinka auki jäänyt puvun vetoketju päästää vettä sisään, jos meinaa pulahtaa enemmänkin kuin vain polvia myöten.
Päivä jatkuu evästauolla. Evääksi on pakattu kananmunaleipiä sekä termospulloon kahvia. Evästauon jälkeen kartoitetaan vielä muutamat kohteet, jotka sujuvat tällä kertaa ongelmitta ja hauenpoikasiakin esiintyy toisinaan runsaastikin. Iltapäivällä on saatu suunnitellut kohteet kartoitettua ja on aika suunnata takaisin rantaan. Vene ylös, tavarat autoon ja pelastautumispuku pois. Sitten nokka kohti toimistoa Lohjalla ja välinehuoltoon.
– Maj Rasilainen, vesistö- ja kala-asiantuntija
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) on riippumaton yhteistyö- ja asiantuntijaorganisaatio Länsi-Uudellamaalla. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on vesiensuojelun ja siihen läheisesti liittyvän yleisen ympäristönsuojelun edistäminen toiminta-alueellaan.
